luovutukseen

Luovutukseen on suomen kielen taivutettu muoto sanasta luovutus. Luovutus tarkoittaa omistusoikeuden, hallinnan tai vastuiden siirtämistä toiselle taholle. Illatiivimuodossa luovutukseen viittaa siirron kohteeseen tai siihen hetkeen, jolloin luovuttaminen on tarkoitus toteuttaa. Käytännössä termillä tähdennetaan siirron suunnan suuntaa tai päämäärää.

Käyttökonteksti ja merkitys vaihtelevat. Sitä käytetään yleisesti oikeudellisessa, hallinnollisessa ja liiketoiminnallisessa kielessä ilmaisemaan siirron kohde tai hetki, jolloin siirto tapahtuu. Esimerkiksi ilmauksissa kuten "luovutukseen liittyvät velvoitteet" sekä "luovutukseen saakka pidettävä hallinta" viitataan siirron asianomaisiin velvoitteisiin tai aikarajoihin.

Sana on johdettu verbistä luovuttaa, joka tarkoittaa kipinää tai toimintaa antaa toiselle haltuun tai omistukseen. Luovutus on nominaalimuoto, ja illatiivin pääte luovutukseen muodostaa sen suhteen ilmaisen suunnan. Muut läheiset termit ovat luovuttaja (se, joka antaa), luovuttaminen (prosessi), sekä luovutettava (kohde, joka annetaan).

Huomioitavaa on, että luovutukseen liittyvät ilmaukset ovat pitkälti kontekstisidonnaisia: ne voivat viitata omistuksen siirtoon kaupassa, hallinnan luovutukseen viranomaislausunnoissa tai vastuun siirtoon sopimus- ja perintätilanteissa. Kielessä luovutukseen on siis sekä syntaktinen muoto että viittaus siirron suunnitelmallisuuteen.

Näkökohtia: luovutus, luovuttaja, luovuttaminen, luovutuksen kohde. Lisätietoja löytyy juridisesta sanastosta ja suomalaisista sopimuslainsäädäntöön liittyvistä teksteistä.