eroittaminen

Eroittaminen on toiminta tai prosessi, jolla jokin asia erotetaan tai erotetaan toisistaan. Sana perustuu verbistä erottaa/erottaa ja nominalisoivaan päätteeseen -minen. Suomen yleisin kirjoitusasu on erottaminen; eroittaminen voi esiintyä varianttina tai vanhemmissa teksteissä, mutta se on vähemmän yleinen ja voi johtaa epäselvyyksiin joissakin yhteyksissä.

Käyttökontekstit ja merkitykset. Fysikaalis-kemiallisessa kontekstissa erottaminen tarkoittaa aineiden tai aineosien erottamista toisistaan käyttämällä ominaisuuksiin perustuvia menetelmiä. Tyypillisiä keinoja ovat suodatus, tislaus, haihdutus, uuttaminen, sentrifugointi sekä kromatografia. Eroittaminen on keskeinen osa laboratoriosa tai teollisuutta koskevia erottamis- ja puhdistusprosesseja sekä ympäristö- ja materiaalitekniikkaa koskevia toimintalinjoja.

Tietojenkäsittelyssä ja datatyössä erottaminen voi viitata erilaisten signaalien, tietojen tai ilmiöiden erottamiseen toisistaan, luokitteluun tai erilaisten ryhmien määrittämiseen. Tällainen käyttö on johtopäätöksenasettelulta kuvailevaa: kyse on erilaisten kokonaisuuksien tunnistamisesta ja erottamisesta toisistaan sovellettavien sääntöjen tai menetelmien avulla.

Vertailemalla erottamisen muotoja voidaan todeta, että erottaminen on yleisnimenä käytännön ja teoreettinen käsite, jolla tarkoitetaan sekä materian että tiedon erottamista tai erilaistamista. Suomessa yleinen ja virallisissa yhteyksissä suositeltu muoto on erottaminen; eroittaminen on lähinnä variantti tai harvemmin käytetty muotos.

Lisätietoja käsittelee erottamisen peruskäsitteitä sekä fysikaalisia, kemiallisia ja tiedonkäsittelyyn liittyviä erottamisen sovelluksia.