eroamiseen

Eroaminen on suomenkielinen substantiivi, joka tarkoittaa irtisanoutumista, eroamisesta tai poistumista järjestöstä, ryhmästä tai virasta. Sana muodostuu verbistä erota, joka tarkoittaa eroa, vetäytymistä tai irtaantumista. Eroamista käytetään sekä muodollisissa että epämuodollisissa yhteyksissä tilanteessa, jossa henkilö lopettaa aktiivisen jäsenyytensä tai osallistumisensa.

Kontekstit

Politiikassa ja julkisella sektorilla eroaminen viittaa yleisimmin jäsenen eroon puolueesta tai edustajan irtisanoutumiseen virastaan. Tällöin puolueen kokoonpano, edustuksen ja mahdollisten valiokuntajäsenyyksien tilanne voivat muuttua ja asiaan liittyvät käytännöt määräytyvät sääntöjen mukaan.

Yhdistyksissä, ammattiliitoissa, kerhoissa ja muissa vapaaehtoisissa järjestöissä eroaminen merkitsee jäsenyyden päättymistä. Prosessi määritellään yleensä järjestön säännöissä: se vaatii usein kirjallisen irtisanoutumisilmoituksen ja voimaantulon ajankohdan tai irtisanoutumisajan. Joidenkin ehtojen mukaan mahdollisia velvoitteita, kuten jäsenmaksuja tai tehtäväjaksojen velvoitteita, voi kantaa vielä irtisanoutumisen päättymispäivään saakka.

Julkisella sektorilla tai hallinnossa henkilöt voivat erota myös virastaan tai hallinnonelimestä, jolloin kyseessä on irtisanoutuminen virasta. Tällöin eroaminen käsitellään yleensä hallinnollisessa prosessissa ja siihen liittyvät seuraukset määritellään asiaa koskevissa säännöissä.

Eroaminen merkitsee siis vapaaehtoista ja julkituotua päätöstä, jolla on sosiaalisia ja hallinnollisia seuraamuksia. Se on erillään erotuksesta, joka on ulkopuolisen päätöksen tai rangaistuksen seurausta.