erityistehtäviin

Erityistehtäviin on suomalaisessa hallinnossa ja työelämässä käytetty termi, joka kuvaa työntekijän tai viranhaltijan siirtämistä suorittamaan tehtäviä, jotka poikkeavat hänen tavallisista vastuualueistaan. Tällaiset tehtävät voivat perustua organisaation tarpeeseen, henkilön erityisosaamiseen tai kriisitilanteisiin. Erityistehtävien tarkoitus on varmistaa joustava ja osaava toiminta tilanteissa, joissa normaalit työnkuvat eivät riitä.

Konteksteja on useita. Julkisen sektorin organisaatioissa erityistehtäviin siirrot ovat yleisiä esimerkiksi pelastus-, turvallisuus-, puolustus- ja terveys- sekä sosiaalipalveluissa. Yksityisellä sektorilla ne voivat toteutua toisenkaltaisina secondment- tai projektisopimuksina, joissa työntekijä työskentelee toisen organisaation tai erikoisprojektin tehtävissä. Kansainvälisissä tehtävissä henkilöt voivat osallistua yhteistyöprojekteihin, kriisinhallintaan tai operatiivisiin tehtäviin ulkomailla.

Erityistehtävään sijoittaminen yleensä alkaa esimiesten ja henkilöstöhallinnon päätöksestä. Tietoja päätöksen perusteista ovat tehtävän kesto, vastuut sekä mahdolliset palkkaukseen tai etuuksiin liittyvät muutokset, ja lisäksi otetaan huomioon turvallisuus-, tietosuoja- ja koulutukselliset vaatimukset. Usein vaaditaan erityiskoulutusta, turvallisuusselvitys tai kielitaidon osoitus. Tehtävä voidaan toteuttaa määräaikaisena tai projektin keston perusteella, ja sijoittuja seurataan sekä arvioidaan suoriutumisen ja riskien hallinnan näkökulmasta.

Erityistehtävien käyttö voi parantaa organisaation reagointikykyä, mutta siihen liittyy myös haasteita. Henkilöstön riittävyys, selvät vastuut sekä oikeudenmukainen korvaus ja huomiointi ovat keskeisiä. Kansainvälisissä tehtävissä on lisäksi huomioitava turvallisuus- ja eettiset näkökulmat sekä lainsäädäntö.