erikoistumiselle

Erikoistumiselle on käsite, jolla tarkoitetaan prosessia, jossa yksilö, organisaatio tai kansantalous keskittää voimavaransa yhteen tai muutamaan tarkasti määriteltyyn osa-alueeseen. Tämä suuntautuminen mahdollistaa syvemmän osaamisen, paremman tehokkuuden ja kilpailukyvyn sekä nopean innovaation. Erikoistuminen liittyy työnjaon ja resurssien allokoinnin yleisiin periaatteisiin: monimutkaiset tehtävät jaetaan hallittaviin osiin, jolloin osaaminen kehittyy syvällisemmin.

Taloudessa erikoistuminen ilmenee tuotantoprosessien ja työtehtävien jakautumisena sekä toimialakohtaisten etujen hakemisena. Yrityksissä erikoistuminen voi tarkoittaa ydintoiminnan vahvistamista, tukitoimintojen ulkoistamista sekä strategista yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Alueellisesti maamme voi erikoistua tiettyihin aloihin riippuen resursseista, työvoimasta ja infrastruktuurista. Tiedeyhteisössä erikoistuminen tarkoittaa tutkimusryhmien keskittymistä tietyille aloille sekä koulutuksen ja tutkimuksen suuntaamista syviin osa-alueisiin. Biologiassa erikoistuminen kuvaa solujen ja kudosten kehitystä erikoistuneiksi tehtäviin.

Etuna erikoistumiselle on parempi tehokkuus ja laatupitoiset tuotokset, nopeampi innovaatiokyky sekä parempi kilpailuasema. Toisaalta liiallinen erikoistuminen voi heikentää joustavuutta, lisätä riippuvuutta yhdestä markkinasta tai teknologisesta ratkaisusta sekä lisätä rakenteellisia riskejä.

Erikoistumiselle on tyypillistä sekä pitkän aikavälin strateginen päätös että käytännön toimeenpano. Tasapaino laajan yleisosaamisen ja syvän erikoisosaamisen välillä on usein osa organisaation menestystä. Näin ollen erikoistumiselle sekä yksilö- että yhteisötasolla on sekä mahdollisuuksia että haasteita.