erikoisstandardien

Erikoisstandardit ovat standardeja, jotka kattavat kapeamman alan tai erityisalat kuin yleiset, laajasti sovellettavat standardit. Ne täydentävät yleisiä standardeja tarjoamalla tarkempia teknisiä vaatimuksia, testausmenetelmiä ja menettelyjä, jotka koskevat tiettyjä tuotteita, palveluita, prosesseja tai järjestelmiä. Erikoisstandardit voivat olla sekä kansainvälisiä (esimerkiksi ISO/IEC) että kansallisia.

Niiden tarkoituksena on varmistaa turvallisuus, yhteentoimivuus, laadunhallinta ja säädösten noudattaminen tietyillä toimialoilla. Käyttöönotto ja sitovuus voivat vaihdella: noudattaminen erikoisstandardeihin on usein vapaaehtoista, mutta ne voivat tulla pakollisiksi, jos viranomaiset tai tarjouspyynnöt sitä edellyttävät tai ne on viitattu lainsäädännössä.

Kehittäminen tapahtuu sekä kansallisissa standardointielimissä että kansainvälisissä rakenteissa. Erikoisstandardeja voivat laatia kansalliset standardointijärjestöt, kuten esimerkiksi Suomessa käytettävä organisaatio, sekä kansainväliset järjestöt kuten ISO ja IEC, tai alan erityisjärjestöt. Esimerkkejä erikoisstandardeista löytyyUseilla toimialoilla, kuten sähkötekniikassa, rakennusalalla, terveydenhuollossa, ympäristö- ja turvallisuusvaatimuksissa sekä tietoliikenteessä.

Vaikutus ulottuu sekä yritysten toimintaan että viranomaisten sääntelyyn: ne auttavat osoittamaan vaatimustenmukaisuutta, helpottavat kansainvälistä kaupankäyntiä ja edistävät turvallisuutta sekä laatua. Erikoisstandardit voivat olla osa laajempaa laadunvarmistusjärjestelmää ja toimia osana riskienhallintaa.