erikoismuotoihin
Erikoismuotoihin on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan kielen inflektiopäätöksiä tai ilmauksia, jotka poikkeavat yleisistä säännöllisistä taivutusmalleista. Ne voivat koskea verbejä, substantiiveja, adjektiiveja tai pronomineja, ja ne syntyvät usein historiallisista syistä, analogian vaikutuksesta, lainasanojen integroitumisesta sekä muutosprosesseista, joissa muodot eivät seuraa tuotantoperiaatteita. Erikoismuotojen tutkimus auttaa ymmärtämään kielen järjestelmän rakennetta sekä sitä, miten merkitykset säilyvät tai muuttuvat eri muodoissa.
Tyypillisiä erikoismuotoja ovat epäsäännölliset inflektion muodot, suppletio eli muodostuminen eri juurista peräisin olevilla muodoilla, sekä allomorfiset
Esimerkkejä erikoismuodoista ovat englannin epäsäännölliset verbit be, have ja do sekä niiden taivutusmuodot am/is/are, was/were, been,