erikoiskontrasteja

Erikoiskontrasteja on suomenkielinen termi, jolla tarkoitetaan erityyppisiä kontrasteja käytettäväksi visuaalisessa viestinnässä ja käyttöliittymissä. Termi kattaa sekä värikontrastit että valo- ja varjokontrastit sekä muodon, koon ja tekstuurin erot, joiden avulla kohde erottuu taustastaan tai eri elementit erottuvat toisistaan.

Erikoiskontrasteja hyödynnetään typografiassa, visuaalisessa identiteetissä, opasteissa sekä digitaalisissa käyttöliittymissä ja julkisessa tilassa. Niiden tarkoituksena on parantaa luettavuutta, havaittavuutta ja navigoitavuutta sekä tukea henkilöitä, joilla on näkö- tai kognitiivisia haasteita.

Saavutettavuuden näkökulmasta erikoiskontrasteja suunnitellaan usein siten, että kontrastisuhteet täyttävät kansainväliset ohjeistukset, kuten WCAG 2.1 -standardeja. Esimerkiksi normaalitekstille suositellaan kontrastisuhdetta vähintään 4.5:1 ja suurtekstille 3:1. Väriarvot tulisi valita niin, että erottuvuus säilyy myös tilanteissa, joissa värejä katsotaan värisokeuden tilassa tai mustavalkoisella näytöllä.

Suunnittelussa erikoiskontrasteja testataan kontrastianalyysivälineillä, käyttäjätestauksella sekä differentiaalisen valaistuksen huomioimisella. Lisäksi käytetään muotoa, reunuksia ja tekstuuria sekä muulla tavoin varmistetaan, että sisältö erottuu väristä riippumatta.

Erikoiskontrasteja koskevat käytännöt ja standardit voivat vaihdella organisaation ja sovelluksen mukaan, mutta tavoite on yleisesti sama: parantaa luettavuutta ja saavutettavuutta kaikille käyttäjille.