epätavallisuutta

Epätavallisuutta on suomen kielen substantiivi, jolla tarkoitetaan jonkin asian poikkeavuutta tavallisuudesta, normista tai odotuksista. Sanaa muodostuu adjektiivin epätavallinen sekä -isuus- affiksen yhdistelmästä. Se kuvaa ominaisuutta, joka eroaa siitä, mitä yleensä voidaan odottaa. Epätavallisuutta voi esiintyä sekä konkreettisissa ilmiöissä (esimerkiksi sää, tapahtumat) että abstrakteissa käsitteissä (tulokset, käyttäytyminen).

Käyttö ja vivahteet: Kielessä termi on yleensä neutraali tai kuvaileva, mutta konteksti voi antaa siihen myönteisen tai kielteisen sävyn. Tieteellisessä tai tilastollisessa tekstissä epätavallisuutta viittaa poikkeamiin, joita on syytä tarkastella erikseen. Arkipuheessa se voi viitata johonkin erilaiseen tai omapäiseen.

Esimerkkejä: Tilastollisessa analyysissa on havaittu epätavallisuutta tulosjakaumassa, jossa osa arvoista poikkeaa merkittävästi keskiarvosta. Sääennusteissa epätavallisuutta voidaan tarkoittaa odottamattomien sääilmiöiden esiintymistä.

Verrattuna synonyymeihin: Poikkeavuus ja poikkeama ovat läheisiä käsitteeltään, mutta epätavallisuus korostaa piirteen poikkeuksellisuutta tavallisuudesta. Harvinaisuus viittaa enemmän yleisestä toistuvuuden vähyyteen kuin yksittäisen ominaisuuden luonteeseen.

Taivutus: epätavallisuutta on käytetty tässä muodossa partitiivina. Muita perustavia taivutusmuotoja ovat epätavallisuus (perusmuoto) ja epätavallisuuden (genetiivi).