epäoptimaalisuutta

Epäoptimaalisuutta tarkoittaa tilaa tai tulosta, joka ei ole paras mahdollinen asetettujen tavoitteiden ja käytettävissä olevien resurssien puitteissa. Sitä käytetään kuvaamaan sekä yksittäisiä valintoja että koko järjestelmän lopputuloksia, joissa optimaalinen ratkaisu ei saavuteta.

Taloustieteessä ja peliteoriassa epäoptimaalisuus seuraa usein siitä, että ratkaisut ovat suboptimaalisia suhteessa Pareto- tai yhteiskunnalliseen optimiin. Esimerkiksi yksittäisten toimijoiden päätökset voivat johtaa suurempiin kokonaiskustannuksiin kuin koordinoinnilla saavutettaisiin.

Syitä ovat rajoitettu tieto ja epävarmuus, ristiriitaiset tavoitteet sekä resurssien ja ajan rajoitteet. Monimutkaisissa järjestelmissä mallien epävarmuus, epälineaariset suhteet sekä laskentaresurssien puute lisäävät epäoptimaalisuutta.

Mittaaminen tapahtuu esimerkiksi suboptimaliteettieron eli eron optimaalisen ja toteutuneen tuloksen välillä sekä regretin kautta; peliteoreettisissa malleissa tilannetta kuvataan usein hinnan anarkian käsitteellä. Näin voidaan arvioida, kuinka suuri osa potentiaalisesta hyvinvoinnista menetetään todellisten ratkaisuoppien vuoksi.

Esimerkkejä ovat liikenteen ruuhkautuminen, jossa yksilöt valitsevat nopeimman reitin mutta kokonaiskustannukset nousevat, sekä toimitus- ja verkostoprosessit. Myös tietojenkäsittelyssä ja koneoppimisessa malli voi osoittautua suboptimaaliseksi, jos se ei huomioi kaikkia kustannuksia.

Epäoptimaalisuus on yleinen ja keskeinen ilmiö, jota pyritään vähentämään paremmalla tiedolla, koordinoinnilla ja tehokkaiden päätöksentekoprosessien avulla.