epäolennaisuuksia

Epäolennaisuuksia ovat asioita, seikkoja tai yksityiskohtia, jotka eivät ole olennaisia tietyn tarkoituksen, kontekstin tai pääviestin kannalta. Ne eivät vaikuta ymmärtämiseen tai päätöksentekoon, vaan voivat heikentää viestin tiiviyttä ja selkeyttä. Arvioinnin ja kommunikaation yhteydessä epäolennaisuuksien tunnistaminen auttaa keskittymään olennaiseen ja välttämään tiedon ylikuormitusta.

Sana muodostuu epä- etuliitteestä, joka kieltää tai vähättelee, sekä olennaisuus-nimisestä käsitteestä. Näin epäolennaisuus tarkoittaa asian epäolennutta tai ei-oleellista luonnetta. Monikon epäolennaisuuksia käytetään viittaamaan useampiin tällaisiin asioihin.

Käyttökontekstina epäolennaisuuksia tavataan kirjoittamisessa, journalismissa, tutkimuksessa, hallinnollisissa asiakirjoissa sekä esityksissä. Kirjoittamisessa niiden karsiminen parantaa selkeyttä. Tutkimuksessa ja datan käsittelyssä epäolennaisuuksien poistaminen tai rajaaminen voi parantaa analyysin tehokkuutta ja tulosten luotettavuutta. Esityksissä liiallinen visuaalinen tai faktoihin kuulumaton tieto voi muodostaa epäolennaisuuksia, jotka hajottavat viestin.

Esimerkkejä ovat raportin mittavat muistiinpanot, joiden vaikutus ei näy tuloksissa, tai käyttöliittymän koriste-elementit, jotka eivät paranna käyttäjäkokemusta. Epäolennaisuuksien tunnistaminen on osa editointia, viestinnän suunnittelua sekä tiedonhallinnan parantamista.

Se liittyy olennaisuuteen sekä irrelevanssiin. Termiä käytetään erityisesti kirjoittamisen, tutkimuksen ja suunnittelun sekä tiedonhallinnan yhteyksissä, kun pyritään keskittymään olennaiseen ja välttämään tarpeetonta.