epäilläverbistä

Epäilläverbistä is a nonstandard label that most often points to the Finnish verb epäillä, meaning “to doubt” or “to suspect.” In Finnish linguistics the standard term for the verb is epäillä, and the phrase epäillä verbistä is typically encountered only as a descriptive reference rather than as a separate grammatical category. The aim of this article is to summarize the verb epäillä and related forms that a reader might encounter when confronted with the term epäilläverbistä.

Epäillä is a transitive Finnish verb of the first conjugation type. In the present tense the personal forms are: minä epäilen, sinä epäilet, hän epäilee, me epäilemme, te epäilette, he epäilevät. The past tense forms are epäilin, epäilit, epäili, epäilimme, epäilitte, epäilivät. The perfect forms use olla plus the past participle: olen epäillyt, olet epäillyt, on epäillyt, olemme epäillyt, olette epäillyt, ovat epäillyt. The pluperfect is ollut epäillyt, etc.

Derivations and participles include the present active participle epäilevä and the past passive participle epäilty, which are used as adjectives, e.g., epäilevä ilmiö, epäilty rikos. The noun form epäily (doubt, suspicion) and the agent noun epäilijä (doubter) are common derivatives. Adverbs such as epäilemättä (undoubtedly) and phrase structures with että-clauses are typical: En epäile, että hän on syyllinen.

Usage notes emphasize that epäillä is usually followed by a clause with että or by an infinitival construction: En epäile hänen olevan syyllinen; en epäile hänen sanoneen totuutta. The term epäilläverbistä is not a standard grammatical term in Finnish grammar; when encountered, it most often signals a reference to the verb epäillä and its inflection, rather than a distinct category.