epifyysissä

Epifyysi on pitkien luiden pääteosa, proximaalinen (lähempänä vartaloa) tai distaalinen (etäämpänä vartalosta). Nämä nivelten päät muodostavat nivelpinnat, joita peittää nivelrusto. Epifyysi koostuu pääasiassa trabekulaariluusta ja punaisesta luuytimestä, ja sen sisäosat saavat verta sekä ravinteita verisuonien kautta.

Kasvu ja kehitys liittyvät epifyysien toimintaan. Pitkien luiden pituuskasvu tapahtuu kasvulevyn eli physeaalisen levyn kautta, joka sijaitsee epifyysin ja metaphysiksen välillä. Kasvuasteella luun pituus kasvaa levyynsä kautta, kunnes kasvulevy kuluu luuksi ja syntyy epifysealinja. Tämä lopullinen sulkeutuminen päättyy murrosikään tai hieman sen jälkeen, riippuen luiden päästä ja yksilöstä.

Sijoittuminen ja toiminta vaikuttavat myös osaltaan nivelten liikkeisiin. Epifyysit ovat nivelpinnat, joiden rakenne ja rustoinen pinta mahdollistavat nivelten sujuvan liikkeen. Niihin voi liittyä myös tiettyjä erityisiä rakenteita, kuten epifyysin sisäinen punainen luuydin ja tiheä trabekulaarinen luunsido.

Kliininen merkitys: epifyysin vauriot tai sairaudet voivat vaikuttaa sekä kasvuun että nivelten toimintaan. Esimerkkejä ovat physeal-fraktuurien aiheuttamat kasvuhäiriöt sekä epifyysissä esiintyvät kasvaimet (esimerkiksi chondroblastooma) ja infektiot. Diagnoosi perustuu usein radiologisiin tutkimuksiin sekä mahdollisesti kuvantamismenetelmiin, kuten MRIin.