epävarmuusvaloreroinnein

Epävarmuusvaloreroinnein on neologismi, jota käytetään suomalaisessa riskianalyysin ja päätöksenteon keskustelussa viittaamaan lähestymistapaan, jossa epävarmuus integroidaan arvoihin. Termi korostaa, että arvojen arviointi ei voi nojata yksiselitteiseen, deterministiseen tulkintaan, vaan on tehtävä ottaen huomioon erilaiset todennäköisyydet ja skenaariot.

Perusidea on, että arvo muodostuu painotetuista lopputuloksista eri epävarmuustilanteissa. Tämä mahdollistaa sekä odotetun arvon että riskien vaikutuksen ymmärtämisen. Menetelmä voi yhdistää määrällisen todennäköisyyslaskennan ja kvalitatiiviset skenaariot sekä tarjota rakenteen päätösten vertailuun epävarmuuden vallitessa.

Metodit voivat sisältää bayesilaista mallinnusta, Monte Carlo -sovelluksia sekä skenaario- ja herkkyysanalyysiä. Epävarmuusvaloreroinnissa voidaan käyttää myös robustin optimoinnin keinoja, jotta ratkaisut pysyvät hyvitettävissä muuttuvassa ympäristössä.

Sovellukset ovat moninaiset: rahoitus ja sijoittaminen, projektin tai toimitusketjun suunnittelu, ilmaston ja ympäristöriskien arviointi sekä julkisen sektorin päätöksenteon tukeminen. Menetelmät voivat tukea sekä aktiivista riskien hallintaa että strategista suunnittelua, kun on tarpeen pitää huoli siitä, miten arvo muuttuu epävarmuuden kasvaessa.

Rajoitukset liittyvät datan ja priorisointien laadukkuuteen sekä oletusten avoimuuteen. Tulosten tulkinta vaatii selkeää kommunikointia eikä epävarmuusvalorerointeja tulisi käyttää yksittäisten johtopäätösten yksinkertaistamiseksi.