ennaltaehkäisevyys

Ennaltaehkäisy on käsite, joka viittaa toimiin, joiden tarkoituksena on vähentää sairauksien, loukkaantumisten tai muun haitan todennäköisyyttä ennen ongelmien syntyä. Se kattaa laaja-alaisesti terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä välineitä ja toimenpiteitä, joilla pyritään vaikuttamaan riskitekijöihin sekä vahvistamaan suojelutekijöitä sekä yksilön että yhteisön tasolla.

Ennaltaehkäisy voidaan jäsentää klassisesti kolmelle tasolle: primaarinen ennaltaehkäisy, toissijainen ennaltaehkäisy ja tertiäärinen ennaltaehkäisy. Primaarinen ennaltaehkäisy pyrkii estämään sairauksien tai haittojen syntymän (esim. rokotukset, terveyskasvatus, turvallisuusnormit). Toissijainen ennaltaehkäisy keskittyy varhaiseen havaitsemiseen ja ripeään hoitoon, jotta sairauden eteneminen ehkäistään (esim. seulonnat). Tertiäärinen ennaltaehkäisy pyrkii vähentämään jo sairastuneen haittoja ja komplikaatioita, kuten kuntoutus.

Käytännön toteutuksessa ennaltaehkäisy sisältää muun muassa rokotusohjelmia, terveystiedon edistämistä, turvallisuus- ja ympäristötoimenpiteitä sekä seulonta- ja varhaisen hoidon ohjelmia työpaikoilla ja yhteisöissä. Se edellyttää moniammatillista yhteistyötä, resursointia sekä näyttöön perustuvia käytäntöjä, sekä seurantaa ja arviointia.

Haasteina ovat sekä riskien epävarmuus että taloudelliset resurssit, yksilön valinnanvapauden ja oikeudenmukaisuuden huomioiminen sekä datan eettinen käsittely. Ennaltaehkäisyn vaikuttavuutta mitataan usein ilmiöiden vähenemisenä, eliniän laadun paranemisena ja yhteiskunnallisen terveyden tasavertaisuuden vahvistumisena.