energiatehokkuusohjelmien

Energiatehokkuusohjelmien tarkoituksena on parantaa energian käytön tehokkuutta sekä vähentää energiankulutusta, kustannuksia ja ympäristövaikutuksia. Ne voivat olla julkisen hallinnon, yksityisen sektorin tai julkisen–yksityisen kumppanuuden muotoisia ohjelmia, ja ne kattavat usein kotitalouksia, rakennettua ympäristöä, teollisuutta sekä liikennettä. Tavoitteet voivat sisältää sekä suorien energiansäästöjen että päästövähennysten saavuttamisen sekä energian saatavuuden ja hintavakauden tukemisen.

Energiatehokkuusohjelmille tyypillisiä piirteitä ovat tavoitteiden asettaminen ja aikatauluttaminen, rahoitus- ja kannustinmekanismit, tiedonjakaminen ja neuvonta sekä standardit, sertifioinnit ja energiatodistukset. Ohjelmien toteutuksessa voidaan käyttää retrofit- ja laitepäivityshinttoja, prosessien optimointia sekä älykästä rakennusten hallintaa ja käyttöä. Seuranta, vaikutusten arviointi sekä tulosten julkaisu ovat yleensä keskeisiä osa-alueita.

Rahoitusmallit voivat koostua valtion budjetista, toimijoiden omista investoinneista sekä kannustimista kuten subsidiesioista, verohelpotuksista tai lainaohjelmista. Hallinnointi tapahtuu usein ministeriöiden, energiavirastojen, viranomaisten tai yhtiöiden yhteistyönä. Tavoitteiden saavuttamista mitataan energiansäästön ja päästövähennysten perusteella sekä kustannus-hyötylaskelmien avulla.

Energiatehokkuusohjelmilla on todettuja vaikutuksia kuten pienempi energiankulutus, suorat kustannussäästöt, parantunut energianomavaraisuus ja työllisyyden kasvu rakennus- ja teollisuussektorilla. Haasteisiin kuuluu rahoituksen riittävyys, kohdentamisen ja hallinnoinnin monimutkaisuus sekä mittaus- ja varmistusmenetelmien epävarmuus. Kansainvälisesti ohjelmia ohjataan EU-direktiiveillä sekä kansallisilla tavoitteilla, ja Suomessakin ne ovat merkittävässä roolissa energiasäästöpolitiikassa.