emolevyjen

Emolevy (emolevyt, genetiivissä emolevyjen) on tietokoneen keskeinen piirilevy, johon asennetaan suorittimen sekä useimmat lisä- ja liitäntäkaapit. Se yhdistää CPU:n, muistin, tallennuslaitteet ja lisätoiminnot sekä mahdollistaa niiden välisen tiedonsiirron, kiinnittää virtalähteen jännitteet ja tarjota sisäiset sekä ulkoiset liitännät. Emolevyjen nimet ja ominaisuudet viittaavat usein niiden muodostamaan kokonaisuuteen ja laitteiston yhteensopivuuteen.

Rakenne ja liitännät: Emolevylle sijoitetaan CPU-sokkeli, piirisarja (chipset), muistipaikat (RAM), sekä PCIe-korttipaikat laajennuskortteja varten. Tallennusliitännät voivat olla SATA-johtoja sekä M.2 NVMe -paikkoja. Virtaliitännöistä tärkeimmät ovat 24-pinninen ATX-johtimen liitin ja CPU:lle tarkoitettu 4–8‑pin EPS-liitin. I/O-rajapinnat kattavat USB-, Ethernet-, ääni- sekä muiden liitäntöjen portteja.

Formaatit ja yhteensopivuus: Yleisimmät pöytätietokoneiden emolevyt ovat ATX, mikroATX ja Mini-ITX -kokoja, joissa koko määrittää laajennusmahdollisuudet ja liitäntätiheyden. Emolevyn on oltava yhteensopiva prosessorin sokkelityypin sekä muistityypin kanssa (esim. DDR4 tai DDR5). Servereissä sekä suuritehoisissa järjestelmissä käytetään erikoisformaatteja kuten E-ATX tai larger.

Historia ja kehitys: Emolevyt ovat kehittyneet ISA- ja PCI-rajapinnoista kohti PCIe-, NVMe- ja UEFI-pohjaisia järjestelmiä. BIOS on korvautunut UEFI:llä, mikä mahdollistaa nopeammat käynnistykset ja parempia hallintatoimintoja. Kehitys on lisännyt laajennettavuutta, vakautta ja energiatehokkuutta.

Käyttö ja huolto: Emolevyn luotettavuuteen vaikuttavat staattinen sähkö, oikea asennus ja päivittäinen huolto. Päivitykset (BIOS/UEFI) parantavat yhteensopivuutta uusien komponenttien kanssa. Emolevyjen emoympäristön valinta ratkaisee koko järjestelmän laajennusmahdollisuudet.