eläinpölytys

Eläinpölytys tarkoittaa kasvien kukkien pölyttämistä eläinten toimesta. Siitepöly siirtyy heteestä stigmaan, mikä mahdollistaa hedelmöityksen ja siementymisen. Tämä pölytysmuoto on keskeinen sekä luonnonkasvien lisääntymiselle että monien viljelykasvien tuotannolle. Kasvit tarjoavat pölyttäjille nektaria, kukkien rakennetta ja tuoksuja vastineeksi pölyn siirrosta.

Eläinpölytys tapahtuu eri eläinryhmien toimesta. Pääasiallisia pölyttäjiä ovat hyönteiset, kuten mehiläiset, kimalaiset, perhoset, kärpäset ja kovakuoriaiset, sekä lintujen, esimerkiksi kolibrien, ja lepakoiden toiminta. Eri pölyttäjät suosivat erilaisia kukkia: hyönteiset löytävät usein avoimia kukkia, joiden muoto ja rakenne helpottavat pölyn siirtämistä, kun taas kolibrien kaltaiset linnut voivat käyttää pitkien kukkien nektaria. Yöaikaisia pölyttäjiä houkuttelevat kukat saattavat tuoksua voimakkaasti ja olla vaaleita tai valkoisia.

Eläinpölytys on elintärkeää monille sekä luonnonvaraisille kasveille että viljelykasveille, sillä se tukee hedelmien, pähkinöiden ja siementen muodostumista sekä ekosysteemien monimuotoisuutta. Pölyttäjien tilan heikkeneminen uhkaa sekä pölytyksen tehokkuutta että ravintoketjuja. Uhkia ovat elinympäristöjen menetys, torjunta-aineiden käyttö ja ilmastonmuutoksen vaikutukset. Turvallinen monimuotoisuus sekä elinympäristöjen suojeleminen tukevat eläinpölytyksen säilymistä.