eläinperäisyys

Eläinperäisyys on käsite, jota käytetään kuvaamaan sekä biologista eläinluonnetta että ihmisyyden suhteita muihin eläviin olentoihin. Se kattaa sekä biologisen ulottuvuuden—leviäminen, tunto-, aisti- ja käytösmuodot—että kulttuurisen ulottuvuuden, kuten tarinoiden, arvojen ja oikeuksien rakentumisen eläimiä kohtaan. Käsite on laajasti käytössä eläintutkimuksessa, filosofiassa ja teoreettisessa kirjallisuudessa, jossa sillä pyritään ymmärtämään, miten ihmiset asettavat rajat meidän ja muiden eläinten välille sekä miten nämä rajat muuttuvat historiallisen ja käytännöllisen kontekstin mukaan.

Historian ja teorian valossa eläinperäisyys voi tarkoittaa sekä eläimenä olemisen peruspiirteiden tarkastelua että ihmisyyden kritiikkiä, joka haastaa ihmiskeskeisiä oletuksia. Posthumanistisissa ja eläintutkimuksissa käsitettä käytetään analysoimaan vallan, moraalin ja velvollisuuksien jakamista sekä sitä, miten ihmisten ja eläinten ruumiillisuus ja riippuvaisuudet kietoutuvat toisiinsa.

Keskusteluissa eläinperäisyys liittyy myös kysymyksiin eläinten oikeuksista, hyvinvoinnista ja kivun kokemuksesta sekä siitä, miten kuvaukset eläimistä muokkaavat käytäntöjä, kuten eläinkohtelua, tutkimusta ja ruokatuotantoa. Se sekä korostaa ihmisyydelle asetettujen odotusten näennäisyyttä että avaa tilaa uudenlaisille suhteille, joissa ihmiset ja ei-ihmiset ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa erilaisista rooleista riippumatta.

Kritiikkiä on esitetty siitä, että käsite voi olla liian laaja tai vaikeasti sovellettavissa käytäntöihin. Silti sitä pidetään hyödyllisenä analyysityökaluna, jolla voidaan kyseenalaistaa ihmis-yksilötus ja tutkia eläinten asemaa yhteiskunnassa ja kulttuurissa.

Lisätietoja: eläintutkimus, posthumanismi, antropologia, eläinetiikka.