eläinluuhun

Eläinluu on eläinten luukudoksesta muodostuva rakenne, joka tukee kehoa, suojaa sisäelimiä ja mahdollistaa liikkeen lihasten kanssa. Luussa on kaksi päätyyppiä: tiivistä kortikaaliluuta ja sisäisesti verkostoitunutta trabekulaariluuta. Luukudos sisältää verisuonia ja luuydintä, ja sen koostumus on sekä orgaanista kollageenia että epäorgaanisia mineraaleja.

Solutasolla luu koostuu osteoblasteista, osteoklasteista ja osteosyyteistä sekä soluväliaineesta ja mineraaleista. Osteoblastit rakentavat uutta luukudosta, osteoklastit hajottavat vanhaa kudosta, ja osteosyytit säätelevät kalsiumin kierrätystä sekä luun rakennetta. Luun pintaa peittää periosteum, sisäistä kudoa endosteum.

Luuston kasvu ja remodelointi: kasvun aikana pitkien luiden epifyysilevyt mahdollistavat pituuskasvun, ja luu uudelleen rakennetaan jatkuvasti koko yksilön elämän ajan osteoblastien ja osteoklastien tasapainon avulla. Hormonaaliset tekijät ja kalsiumin saatavuus vaikuttavat mineralisaatioon.

Tehtävät: luu toimii tukirankana, suojaa elimiä kuten aivoja ja keuhkoja, mahdollistaa liikkeen sekä toimii mineraalien varastona (kalsium, fosfori). Luuydin tuottaa verisoluja, ja punainen luuydin on tärkeä osa hematopoiesiaa.

Tutkimus ja sovellukset: osteologia on luuston tutkimusta, ja vertaileva anatomia tutkii luiden rakennetta eri eläinlajeilla. Kuvantamismenetelmät kuten röntgen, CT ja luun tiheyden mittaus (DEXA) antavat tietoa luiden kunnosta ja mineralisaatiosta. Eri lajeilla luiden rakenne ja mineralisaatio vaihtelevat.