luukudoksesta

Luukudos on sidekudos, joka muodostaa luiden tukirangan, suojaa elimiä ja toimii mineraalivarastona. Sillä on keskeinen rooli liikkuvuudessa sekä aine- ja metaboliareagoinneissa. Luukudos koostuu solukosta sekä soluväliaineesta, jonka pääainesosina ovat kollageeni I ja hydroksiapatiittimineraali. Verisuonitus ja luuydin yhteydessä mahdollistavat ravinnon, hapen ja veren solujen kierron sekä verisolujen muodostumisen.

Luukudos jaetaan kahteen päätyyppiin: kompakti- ja trabekulaariluukudokseen. Kompaktiluukudos muodostaa luiden uloimman, tiiviin kerroksen ja pitkien luiden paksumman keskiosan. Trabekulaarinen luukudos (spongy) on kevyempi, koostuu verkkomaisista trabekkeleista ja luuytimen tiloista, mikä antaa luiden rakenteelle sekä kestävyyden että keveyden.

Solut luukudoksessa ovat osteoblastit, osteoklastit ja osteosyytit. Osteoblastit rakentavat uutta luuta, osteoklastit hajottavat vanhaa luuta ja osteosyytit ovat luukudoksen sisällä olevia asuvia soluja, jotka ylläpitävät kudosta. Luukudoksen ainevaikutukset ja uudelleenmuokkaus tapahtuvat jatkuvasti hyvin säätelyn alaisena: osteoklastinen resorptio ja osteoblastinen muodostus kulkevat käsikädessä. Timoisesti säätelyyn osallistuvat hormonit sekä RANKL-OPG-signaalit.

Ossifikaatio tapahtuu pääasiassa endokondraalisen luutumisen ja intramembraanisen luutumisen kautta. Kestokäyttö ja mekaaninen kuormitus ohjaavat luun muokkautumista Wolffin lain mukaisesti, mikä mahdollistaa luiden soveltuvuuden erilaiseen kuormitukseen ja kasvuun.

Terveydellisesti luukudosta tarkastellaan muun muassa luuntiheyden mittauksilla (DEXA). Merkittäviä sairauksia ovat osteoporoosi, osteomalasia ja osteogenesis imperfecta, jotka heijastuvat luiden rakenteeseen, mineralisaatioon ja murtumisherkkyyteen.