eläinhyvinvointia

Eläinhyvinvointi kuvaa eläimen tilaa, jossa sen fyysinen terveys ja psyykkinen hyvinvointi ovat tasapainossa. Se kattaa riittävän ravinnon ja veden, asianmukaisen terveydenhuollon, turvallisen ja sopivan elinympäristön sekä mahdollisuuden ilmaista luontaista käyttäytymistään. Hyvinvointi perustuu sekä eläimen biologisiin tarpeisiin että ihmisen hoitoon ja ympäristötekijöihin.

Eläinhyvinvointi koskee kaikkia eläimiä, joita ihmiset pitävät tai joiden elämää ylläpidetään, kuten lemmikkejä, tuotantoeläimiä sekä tutkimus- ja eläintarhaeläimiä. Lainsäädäntö sekä Suomessa että EU:ssa asettavat vähimmäisvaatimuksia eläinten kohtelulle, kieltävät tarpeettoman julmuuden ja korostavat kivun sekä stressin minimoimista sekä mahdollisuutta ilmaista luontaista käyttäytymistä.

Keskeisiä näkökulmia ovat riittävä ravinto ja juomavesi, terveyden ylläpito sekä sairauksien ehkäisy, asianmukaiset tilat ja kipulääkitys sekä turvallinen hoito. Eläinten on voitava ilmaista luontaista käyttäytymistään ja saada sosiaalista vuorovaikutusta, kun laji sitä tarvitsee. Virikkeellinen ympäristö, riittävä tilankoko ja turvallinen hoito tukevat hyvinvointia.

Hyvinvoinnin arviointi perustuu havainnointiin sekä terveyden ja käytöksen seurantaan. Työkaluina käytetään eläinten tarkkailua, terveystarkastuksia ja ennaltaehkäisevää hoitoa. Haasteita ovat tuotantoeläinten intensiiviset käytännöt, omistajien vastuu sekä resurssien rajallisuus. Parantamiskeinoja ovat virikkeellisyys, paremmat tilat, säännöllinen eläinlääkäri ja nopea puuttuminen epäkohtiin.

Eläinhyvinvoinnin edistäminen hyödyttää sekä eläimiä että ihmisiä ja on keskeinen osa vastuullista eläinten kohtelua sekä eettistä kulutusta.