elintäinten

Elintäin (monikko elintäimet; genetiivimuoto elintäinten) tarkoittaa anatomista rakennetta, jolla on elimistössä tietty tehtävä. Elintäimet muodostavat elimistön erillisiä, tehtäväkohtaisia osia, jotka yhdessä mahdollistavat kehon toiminnan ja homeostasian ylläpitämisen.

Esimerkkejä tärkeimmistä elimistä ovat sydän, aivot, keuhkot, maksa, munuaiset sekä mahalaukku ja suolisto. Myös iho, haima ja perna ovat elimiä. Jokainen elin on sopeutunut suorittamaan yhden tai useamman tehtävän, ja elinten toiminta liittyy läheisesti muiden elinjärjestelmien kanssa.

Elimiä luonnehtii rakenne ja toiminta. Ne koostuvat kudoksista, ja niillä on oma verenkierrossaan sekä usein hermostollinen yhteys, mikä mahdollistaa säätelyn ja viestinnän muiden elinten kanssa. Monissa elimissä toimintoja hoitavat useat kudostyypit sekä solut, jotka yhdessä muodostavat toimivan kokonaisuuden.

Kehitys: elinten muodostuminen tapahtuu alkionkehityksen aikana elinten kantamuotojen erilaistumisena. Solut erilaistuvat kolmeen alkuperäiseen sikiökerrokseen (ektodermi, mesodermi ja endodermi), joista kehittyvät useat elimet ja järjestelmät. Elintäimet ovat siten sekä rakenne- että toiminnallisia yksiköitä, jotka voivat vaihdella lajeittain ja sopeutua eri elinympäristöihin.

Terveys- ja lääketieteellinen näkökulma: elinten toimintahäiriöt voivat aiheuttaa vakavia sairauksia. Elinsiirrot ja elinten uusiutuminen ovat keskeisiä hoitomuotoja joidenkin elinongelmien ratkaisemisessa.