elektronikuoriksi

Elektronikuoriksi on suomenkielinen termi, joka liittyy atomin elektronikuoriin. Elektronikuoret ovat energialtaan erillisiä, määrältään ja etäisyydeltään järjestäytyneitä alueita nucleusin ympärillä, joihin elektronit asettuvat. Tämä malli kuvaa elektronien jakautumista energian ja etäisyyden perusteella: lähellä ydintä sijaitsevat tiukemmat, matalan energian kuoret ja kauempana olevat laajemmat, korkeampien energioiden kuoret. Kuoreen viittaavia nimityksiä ovat K-kuori (n=1), L-kuori (n=2) ja M-kuori (n=3), ja niin edelleen.

Käytännössä elektronikuoret mielletään usein yhdeksi selväpiirteiseksi jaotukseksi elektronikonfiguraatiossa. Jokaisella kuorella on enimmäismäärä elektroneja, joka on kaavasta 2n^2 riippuvainen pääkvanttinumero n; esimerkiksi K-kuori voi sisältää enintään 2 elektronia, L-kuori enintään 8, M-kuori enintään 18, ja niin edelleen. Käytännössä kuitenkin todelliset täyttymiset ovat monimutkaisempia kvanttimekaanisten vuorovaikutusten vuoksi, ja useamman elektronin järjestäytyminen voi poiketa yksinkertaisesta kuorimallista.

Elektronikuorien käsite on keskeinen kemiallisessa konfiguraatiossa ja jaksollisuusteoriassa: niiden järjestys vaikuttaa kemiallisiin ominaisuuksiin, kausaen auktoriteetin ja luonteen sekä yhdisteiden käyttäytymiseen. Vaikka malli on hyödyllinen ja opettavainen, se on rajallinen todellisten atomien monimutkaisessa elektronirakenteessa, jossa huomioidaan elektronien vuorovaikutukset ja spin-orbit-vaikutukset.