elektronikonfiguraatiossa

Elektronikonfiguraatio tarkoittaa atomin elektronien järjestäytymistä energiatasoille sekä alikuorille (s, p, d, f). Se kuvaa, miten elektronit täyttävät orbitaalit energian pienimmän mahdollisen järjestyksen mukaan ja miten elektronimäärät jakautuvat kuorille. Konfiguraatio on tärkeä avain atomien kemialliseen käyttäytymiseen, valenssiin ja reaktioihin.

Konfiguraation määrittämisessä noudatetaan Aufbaun periaatetta, Pauli-kieltosääntöä ja Hundin sääntöä. Täyttö etenee Madelungin säännön mukaan: aluksi pienin n + l, ja samassa n + l-ryhmässä pienempi n täytetään ensin. Tämä käy ilmi esimerkiksi täyttyessä 1s ennen 2s, 2p ennen 3s ja niin edelleen. Elektronit voivat sijoittua sekä uloimpiin että sisempiin kuoriin, ja energiaratkaisut voivat muuttua hieman atomikohtaisesti.

Kirjaaminen tapahtuu usein lyhennettynä käyttäen jalokaasujen konfiguraatiota. Esimerkkejä: vety 1s1, heliumi 1s2, happi 1s2 2s2 2p4. Runsaas ideoitan osoittavat tyypilliset konfiguraatiot: rauta on [Ar] 3d6 4s2, ja natriumin konfiguraatio on [Ne] 3s1. Joidenkin alkuaineiden tapauksissa voidaan käyttää yksinkertaistettua muodosta: esimerkiksi kromi ja kupari näyttävät poikkeuksia: Cr [Ar] 3d5 4s1 ja Cu [Ar] 3d10 4s1.

Konfiguraatio liittyy läheisesti kvanttimekaniikkaan: pääkvanttiluku n, kulkuvkanttiluku l sekä spin, mielenlaatu ja elektronin magneettinen kvanttiluku määräävät orbitalin täyttymisen. Se vaikuttaa atomien jakokehitykseen ja kemiallisiin ominaisuuksiin sekä jaksolliseen järjestykseen.