elektronegatiiviselle

Elektronegatiivisuus on kemiallinen ominaisuus, joka kuvaa atomin kykyä vetää puoleensa sidoselektroneja kemiallisissa sidoksissa. Se vaikuttaa sidoksen luonteeseen: suurempi elektronegatiivisuus johtaa polaarisempaan tai jopa ioniciseen sidosdipoliin. Elektronegatiivisuutta mittaavat useat skaala, joista tunnetuimmat ovat Paulingin skaala sekä Mullikenin ja Allred-Rochow’n skaala. Paulingin skaala antaa mittanumeron, jota käytetään usein vertaamalla atomeja toisiinsa. Mullikenin ja Allred-Rochow’n skaaloissa huomioidaan ionisaatioenergia ja elektronihinta sekä atomiytimen tehokas ydinvara, ja niiden avulla voidaan laskea elektronegatiivisuus suuresta aineistoa.

Geneettiset trendit jaksotuskaaviossa: elektronegatiivisuus kasvaa periodin vasemmalta oikealle ja pienenee ryhmän alavalle. Eri alkuaineiden välillä fluor, vaku, ksenon ja muiden epämetallien elektronegatiivisuus on yleensä suurempi kuin metallien, ja näin sidoksista tulee yhä polaarisempia siirryttäessä epämetalleihin. Yleensä suurempi elektronegatiivisuus antaa suuremman sidosen dipolin ja vaikuttaa sekä molekyylin reaktiivisuuteen että happamuuteen.

Sovellukset ja vaikutukset: elektronegatiivisuus auttaa ennustamaan sidostyyppiä (kovalenttinen, polaarinen, ioninen), molekyylin pienin dipoli ja reaktioiden suuntautumista. Se vaikuttaa myös aineiden hapettumis-pelkistymisreaktioihin sekä happamuuden ja emäksisyyden ilmentymiin.

Kielirakenteessa sana elektronegatiiviselle on adjektiivin elektronegatiivinen allatiivisen muodon käyttö. Sitä käytetään kuvaamaan substantiivia allatiivissa (esimerkiksi elektronegatiiviselle alueelle tai elektronegatiiviselle alkuaineelle), kun kyseessä on kenttä, alue tai kohde, johon atomin elektronegatiivisuus vaikuttaa.