elektronegatiivinen

Elektronegatiivisuus on kemiallinen ominaisuus, joka kuvaa atomiytimen kykyä vetää puoleensa sidoselektroneja kovalenttisessa sidoksessa. Se on suhteellinen mitta, eikä siihen liity yksiköitä. Yleisesti käytetty asteikko elektronegatiivisuudelle on Pauling-asteikko, jonka arvot vaihtelevat noin 0,7:stä litiumilla 3,98:aan fluoriin.

Elektronegatiivisuus kasvaa jaksollisessa järjestelmässä yleensä oikealle ja ylös, eli alkuaineet jaksossa ja ryhmässä oikealla ja ylhäällä ovat elektronegatiivisempia. Fluorilla on korkein elektronegatiivisuus, kun taas cesiumilla ja frankiumilla on matalimmat. Epäjalot metallit ovat tyypillisesti elektronegatiivisuudeltaan alhaisempia kuin epäjalot metallit.

Elektronegatiivisuuden ero kahden atomin välillä kemiallisessa sidoksessa määrittää sidoksen luonteen. Jos ero on suuri, sidos on polaarinen kovalenttinen sidos, jossa elektroneja vetää voimakkaammin toinen atomi, mikä luo osittaisen negatiivisen varauksen sille atomille ja osittaisen positiivisen varauksen toiselle. Jos elektronegatiivisuuden ero on pieni, sidos on lähes kovalenttinen tai kovalenttinen. Jos elektronegatiivisuusero on erittäin suuri, sidos on todennäköisesti ionisidos, jossa toinen atomi vetää elektroneja kokonaan itselleen.

Elektronegatiivisuudella on merkitystä monien kemiallisten ilmiöiden ymmärtämisessä, kuten molekyylien polaarisuuden, reaktiivisuuden ja liukoisuuden ennustamisessa. Se auttaa selittämään, miksi tietyt kemialliset reaktiot tapahtuvat ja miten aineet vuorovaikuttavat keskenään.