elämänarvioinnin

Elämänarviointi on elämänkokemusten, arvojen, tavoitteiden sekä merkityksen systemaattista tarkastelua, jota käytetään erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä gerontologiassa. Sen tarkoituksena on ymmärtää asiakkaan elämäntilanne kokonaisvaltaisesti ja tukea henkilön autonomiaa sekä päätöksentekoa, sekä suunnitella palveluita esimerkiksi iäkkäiden tai pallatiivisen hoidon tilanteissa.

Käytännössä elämänarviointi voi sisältää elämäntarinoiden kuuntelua, haastatteluja, elämäkerran laatimista, muistojen työstämistä sekä arvojen ja tavoitteiden kartoitusta. Tulokset voivat ohjata hoito- ja palvelupäätöksiä sekä tukea yksilön omien toiveiden toteutumista. Menetelmät voivat vaihdella kliinisistä, kuten rakenteellisista haastatteluista, sekä narratiivisista lähestymistavoista tutkimuksellisiin.

Prosessi on vapaaehtoinen ja luottamuksellinen. Siinä huomioidaan asiakkaan toiveet, kulttuuri ja tilanteen herkkyys. Elämänarvioinnin tuloksena voi syntyä elämäkerta, hoitosuunnitelma tai päätöskriteerien lista, joka auttaa palvelujen kohdentamisessa ja henkilön arvojen huomioimisessa.

Hyödyt sisältävät paremman ymmärryksen asiakkaan elämäntilanteesta, palvelujen paremman kohdentamisen sekä merkityksellisyyden kokemuksen lisääntymisen. Haasteisiin kuuluvat ajan- ja resurssien niukkuus, herkän aiheen käsittely sekä kulttuuri- ja kielelliset erot sekä muistin vaikutukset muistojen tulkintaan.

Historiallisesti elämänarvioinnin käsitteet liittyvät Life Review -näkemyksiin gerontologiassa ja psykoterapiassa, ja niitä on sovellettu iäkkäiden sekä pallatiivisen hoidon konteksteissa sekä elämänkulun tutkimuksessa.