eläkemaksujen

Eläkemaksut tarkoittavat Suomessa kerättäviä vakuutusmaksuja, joiden tarkoituksena on rahoittaa ansiotason mukaan karttuvia eläkkeitä sekä muita työeläkkeen etuuksia. Ne muodostuvat sekä palkansaajien että työnantajien maksamista osuuksista ja kattavat vanhuuseläkkeet sekä työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeet sekä muita eläke- ja sosiaaliturvaetuuksia.

Työeläkkeet (TyEL) muodostavat suurimman osan ansiotuloihin perustuvasta eläketurvasta. Maksut peritään palkasta; työntekijän osuus vähennetään suoraan palkasta ja työnantajan maksu lisätään palkan päälle. Yrittäjät kuuluvat YEL-vakuutuksen piiriin, jonka maksut määräytyvät yrittäjän arvioidun tulon mukaan ja riippuvat vakuuttuvuuden laajuudesta. TyEL- ja YEL-maksut kattavat pääosin eläkkeet ja niihin liittyvät turvat, kuten työkyvyttömyyden ja perhe-eläkkeet.

Maksut määräytyvät toimialan, työehtosopimusten ja mahdollisesti ikäryhmän mukaan, ja ne voivat koskea erilaisia tuloja. TyEL- ja YEL-maksut kerätään yleensä palkan kautta tai vakuutuksen kautta. Kansaneläke rahoitetaan sen sijaan julkisen valtion budjetista eikä suoraan työeläkkeiden maksujen kautta, mutta se täydentää eläkettä yksittäisissä tapauksissa silloin, kun ansiotasot eivät riitä.

Eläketurvakeskus (ETK) ja eläkevakuutusyhtiöt vastaavat järjestelmän hallinnoinnista. Järjestelmän tavoitteena on turvata riittävä ja kestävä eläkkeiden taso sekä tarjota työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeitä. Väestön ikääntyminen ja taloudelliset muutokset vaikuttavat maksuihin ja etuuksiin sekä tulevaan rahoituspohjaan.