eläinkloonauksen

Eläinkloonauksella tarkoitetaan geneettisesti identtisten eläintens klooneiden eli kopioiden luomista. Kloonauksessa erotellaan pääasiallisesti kaksi muotoa: lisäävä kloonaus, jossa yksilö voidaan synnyttää ja ylläpitää elävänä yksilönä, sekä terapeuttinen kloonaus, jolla pyritään hankkimaan solu- tai kudosnäytteitä tutkimusta tai hoitoa varten. Yleisin käytetty menetelmä on somaattisen solun ytimen siirto (SCNT), jossa kantasolun tai muun somaattisen solun tumma siirretään tyhjää munasolua vastaavaan munasoluun, jonka oma tuma on poistettu. Kehittynyt alkio kasvatetaan koeputkessa ja siirretään vastaanottajaemoon jatkamaan kehitystä.

Historia ja kehitys. Kloonauksen tunnetuin menestystarina on lampaan Dolly vuonna 1996, joka toi kloonaamisen julkisuuteen lääketieteen ja biotieteen keskusteluun. Sen jälkeen on kloonattu useita nisäkkäitä, kuten naudat, sian, kissat ja koirat. Myös kasvatus- ja suojelutoimissa sekä biolääketieteessä on tutkittu kloonausta, mukaan lukien harvinaisten tai sukupuuttoon kuolemassa olevien lajien avustaminen ja tutkimusmallien tuottaminen. Primaten kloonaus on ollut erityisen tutkimuksellista ja siihen liittyy sekä teknisiä että eettisiä haasteita.

Sovellukset, vaaroista ja rajoituksista. Kaivattuja käyttökohteita ovat tuotantoeläinten ominaisuuksien haluttu toistaminen, jalostuksen nopeuttaminen, sairauden kestävyys sekä mahdolliset vali- ja tutkimuskäytöt. Kritiikissä korostuvat eläinten hyvinvointi-ongelmat, kloonien usein korkea epäonnistumisprosentti ja pitkäaikaiset terveys- sekä kehityshäiriöt. Kloonauksesta aiheutuu myös huolta geneettisen monimuotoisuuden kaventumisesta ja mahdollisesta inhimillisen perustelun eettisestä puolesta.

Sääntely ja eettiset näkökulmat. Säädökset kloonauksessa vaihtelevat maittain, ja useissa maissa eläinten kloonausta säännellään tiukasti eläinten hyvinvointiin ja bioturvallisuuteen liittyvien seikkojen vuoksi. Monet järjestöt ja tutkimuslaitokset korostavat huolellista hyvän tieteellisen käytön, julkisen hyväksynnän sekä eettisten asiakysymysten huomioon ottamista ennen kliinisiä tai laajempia sovelluksia. Eläinkloonauksen tila on siten sekä tieteellinen että yhteiskunnallinen kysymys, jossa edistys ja huolenpito kulkevat käsikädessä.