Kloonauksessa

Kloonauksella tarkoitetaan prosesseja, joiden tavoitteena on tuottaa geneettisesti identtisiä kopioita. Kloonauksia voidaan tarkastella kahdella tasolla: geenikloonauksessa tuotetaan identtisiä kopioita yksittäisistä geeneistä; organismisessa kloonauksessa pyritään luomaan kokonainen yksilö, jonka perimä on identtinen toisen yksilön kanssa.

Geenikloonauksella voidaan tutkia geenien toimintaa ja ilmentymää sekä valmistaa geneettisesti identtisiä kopioita tutkimuskäyttöön. Organismisen kloonauksen tarkoituksena on tuottaa geneettisesti identtinen yksilö suhteessa vertailtavaan yksilöön.

Organisessa kloonauksessa koko yksilö syntyy identtisesti toisen yksilön kanssa. Yleisimmän toteutusmenetelmän nimi on somatic cell nuclear transfer (SCNT). Siinä aikuisen solun tuma siirretään munasoluun, jonka oma tuma on poistettu. Muodostunut solu alkaa jakautua ja kehittyä alkioksi, joka voidaan tarvittaessa implantoida toisen yksilön kohtuun.

Sovelluksia ovat tieteellinen tutkimus, eläinjalostus ja mahdolliset lääketieteelliset terapiat. Geenikloonauksella voidaan luoda tutkimusmalliyksilöitä sekä tukea kudos- ja solutason sovelluksia. Terapeuttinen kloonaus viittaa kantasolututkimukseen ja kudostuotantoon, ei yksilön jatkettua kloonausta.

Eettiset ja sääntelykysymykset ovat keskeisiä: huoli eläinten hyvinvoinnista, geneettisen monimuotoisuuden vähenemisestä sekä riskeistä väärinkäytöksille. Lainsäädäntö vaihtelee maittain, ja tutkimuksia säädellään kattavasti.

Dolly-lammas (1996) on ollut merkittävä virstanpylväs kloonauksessa, ja sen jälkeen kloonausten kokeiluja on tehty useissa eläinlajeissa. Ihmisen kliininen kloonaus ei ole yleisesti hyväksytty tai säännelty useimmissa maissa.