eksosytoinnissa

Eksosytointi on solujen ulostuloprosessi, jossa vesikkeli sulautuu plasmamembraani ja vesikkelin sisältö vapautuu solun ulkopuolelle. Tämä tapahtuma on keskeinen tapa siirtää erittäviä aineita, entsyymejä, hormoneja sekä solukalvon komponentteja solusta toiseen tilaan ja ulkoiseen ympäristöön. Eksosytointi on yhtä tärkeä sekä nopeasti tapahtuvaa säätelyä vaativissa prosesseissa että jatkuvassa, peruskorjauksessa ja uuteen kalvopintaan siirtämisessä.

Prosessi alkaa vesikkelin koordinoidusta kuljetuksesta kohti solukalvoa, jossa moottorproteiinien avulla vesikkeli kuljetaan mikrotubuluksilla. Vesikkelin pinnalla on v-SNARE-proteiineja ja solukalvon sisäpuolella t-SNARE-proteiineja, jotka muodostavat SNARE-kompleksin. Kompleksi kiinnittää vesikkelin plasma membraanille, priming-vaiheen jälkeen syntyy fuusiopore, jonka kautta vesikkelin sisältö vapautuu ulos solusta. Fusion voi olla Ca2+-riippuvaista; erityisesti säädelty eksosytointi tarvitsee signaalin, kuten Ca2+ -tason nousun, jonka avulla suuria eritteitä vapautuu esimerkiksi synapseissa.

Eksosytointi jaetaan yleisesti jatkuvaan (constitutive) ja säädeltyyn eksosytointiin. Jatkuva eksosytointi lisään kalvoproteiineja ja lipiditinsisää plasmamembraaniin jatkuvasti, kun taas säädelty eksosytointi aktivoituu erillisellä signaalillä ja johtaa suurempien eritteiden nopeaan vapautumiseen.

Tärkeitä esimerkkejä ovat hermosolujen synaptinen erittyminen, hormonaalinen eritys endokriinisissä soluissa sekä solujen membraanille uusien kalvoproteiinien ja lipiden toimittaminen. Eksosytointi on oleellinen osa solujen kasvua, viestintää ja immuunipuolustusta sekä kudostekstuurin ylläpitoa ja muutoksia.