eigenotoksisiin
Eigenotoksisiin viitataan usein termillä genotoksisuus eli geneettistä materiaalia vaurioittavat vaikutukset. Näitä vaikutuksia aiheuttavat aineet tai tekijät voivat vahingoittaa DNA:ta, johtaa mutaatioihin, rikkoutua kromosomeja tai aiheuttaa pysyviä perinnöllisiä muutoksia. Genotoksiset ainesosat voivat toimia suoraan DNA:hon, tai ne voivat metaboloitua soluissa mutagenoiksi. Vaikutukset voivat ilmetä sekä somatisessa että sukusoluissa, mutta etiikka ja riskit ovat tavallisesti olennaisimpia tartunnassa ja syöpäriskissä.
Mekanismit voivat olla monenlaisia. Suora DNA-vaurio, kuten ketjujen katkeaminen tai aduktio (kemikaalit kiinnittyvät DNA:han), on yleinen
Tyypillisiä genotoksisia lähteitä ovat kemialliset yhdisteet (esimerkiksi polycyklistarvatuotteet, nitrosamiinit), säteily (ionisoiva säteily), sekä tietyt biologiset tekijät.
Sääntelyssä genotoksisuus on keskeinen osa toksikologista riskinarviointia. Kansainväliset ja kansalliset viranomaiset (esim. IARC, ECHA) luokittelevat ja