ehdottomuus

Ehdottomuus on suomenkielinen käsite, joka tarkoittaa asioita tai periaatteita, jotka ovat ilman ehtoja, rajoituksia tai poikkeuksia. Termi muodostuu sanoista ehdoton, tarkoittaen epävarmuutta tai tilaa, jossa mikään ehto ei vaikuta, sekä the -uus- suffixistä, jolla luodaan états.

Filosofisessa ja eettisessä käytössä ehdottomuus viittaa usein universaaleihin normeihin tai totuuksiin, jotka pätevät kaikkina aikoina ja tilanteissa. Esimerkiksi absoluuttisista moraalivelvoitteista puhutaan silloin, kun puhutaan kategorisista imperatiivista tai muista ehdottomista normeista, joiden katsotaan pätevän riippumatta seurauksista tai kontekstista. Ehdottomuutta voidaan käyttää myös kuvaamaan väitteitä, joita pidetään totena kaikissa mahdollisissa malleissa tai tapauksissa.

Käytännön kielessä ehdottomuutta voidaan korostaa ilmaisemalla, ettei ehtoja liitetä mihinkään sopimukseen, sitoumukseen tai käytäntöön. Esimerkiksi ilmaisu “ehdoton tuki” tarkoittaa tukea ilman varauksia. Tällainen käyttö sijaitsee usein abstraktissa tai yleisessä keskustelussa, eikä sitä välttämättä käytetä arkikielessä.

Ehdottomuutta voidaan tarkastella myös tietyillä tieteenaloilla, kuten logiikassa tai matematiikassa, jossa väitteet voivat olla “ehdottomia” totuuksia riippumatta oletuksista. Laajemmin käsite liittyy käsitteisiin kuten absoluuttisuus, universaalisuus ja ehdoton normi, joita käytetään kuvaamaan perusperiaatteita, joita ei katsota muuttuvan ajan tai tilanteen mukaan.