ductileä

Ductileä tarkoittaa venyvää, plastisesti muotoutuvaa ennen murtumista. Sillä viitataan materiaalin kykyyn kestää huomattavia muodonmuutoksia ilman katkeamista, kun siihen kohdistuu jännitys. Ductilityn mittaamiseen käytetään yleensä vetokokeita, ja tuloksia kuvataan esimerkiksi venymänä murtumapisteessä (A, prosentteina alkuperäisestä pituudesta) sekä murtumakohdassa tapahtuvan poikkipinnan pienenemisenä (reduction of area, Z).

Metallit ovat yleisesti ductileja. Esimerkkejä ovat kupari, alumiini ja useimmat teräslajit; lasi, hiekkakivi sekä useat keramiikat ovat usein hauraita. Ductilityn perusta on dislokaatioiden liike sekä rakeiden rajapintojen rooli plastisessa muodonmuutoksessa. Ductilitya voidaan lisätä tai ylläpitää oikealla lämpökäsittelyllä: hehkutus parantaa venyvyyttä, kun taas kylmätyöstö lisää lujuutta mutta yleensä alentaa venyvyyttä.

Ductilityä arvostetaan erityisesti sovelluksissa, joissa muotoa on voitava muuttaa suurella muodonmuutoksella. Tällaisia ovat esimerkiksi johdotus, ohutlevytys ja monet muovaukset. Hauraat materiaalit, kuten lasi ja suurin osa keramiikoista, eivät veny juurikaan ennen murtumista.

Geologiassa termiä käytetään kuvaamaan kallioiden plastista deformoitumista syvällä Maan kuoressa, missä korkea lämpötila ja paine mahdollistavat massiiviset muodonmuutokset ilman katkeamista. Ductile-deformation viittaa tällaisen plastisen virtaamisen esiintymiseen, erilaisten kivilajien rakenteiden uudelleenmuokkautuessa.