diskrettiutta

Diskrettiutta tarkoittaa ilmiön, rakenteen tai suureen ominaisuutta, jossa peruselementit ovat erillisiä ja havaittavissa yksitellen. Diskreetit rakenteet eroavat jatkuvista siinä, että arvoja tai tapahtumia ei voi kuvata saumattomasti; ne koostuvat erillisistä pisteistä, tiloista tai askelista. Diskrettiutta esiintyy sekä matematiikassa että tietojenkäytössä sekä filosofisissa pohdinnoissa.

Matematiikassa diskreetti kuvaa pisteiden, kokonaislukujen tai combinatoristen rakenteiden kaltaisia otoksia, joissa yksittäiset elementit ovat erillisiä. Esimerkkejä ovat kokonaisluvut, luonnolliset luvut, rationaaliluvut sekä grafit ja muut diskreettiset rakenteet. Diskreetti malli voi rajoittaa ilmiön tilan mahdollisuudet tiettyihin pisteisiin, mikä helpottaa laskentaa ja todentamista.

Tietotekniikassa ja signaalinkäsittelyssä diskreetti tarkoittaa sitä, että tieto käsitellään numeerisesti tai askelittain. Digitaalinen signaali koostuu bittejä, ja sen muuttujat voidaan esittää vain erikseen määriteltyinä arvoina. Jatkuvan signaalin luonteesta voidaan poimia näytteitä, ja riittävän korkea näytteistystaajuus mahdollistaa signaalin rekonstruoimisen. Tämä näkyy Nyquistin–Shannonin näytteistysperiaatteessa.

Filosofisesti ja historiassa keskusteltiin kauan todellisuuden luonteesta: onko maailma todellisuudessa diskreetti vai jatkuva, ja missä määrin havaintomme ovat rajattuja.

Käytännössä diskreettisuus ohjaa mallintamista, simulointia ja tietovirtojen käsittelyä. Diskreetit mallit ovat usein laskennallisesti tehokkaampia ja helpommin validoitavissa, kun taas jatkuvat mallit voivat osoittautua sovellettavuudeltaan haastavammiksi.