diskonttikorko

Diskonttikorko on korkoprosentti, jolla tulevat rahavirrat diskontataan nykyarvoon. Sillä on keskeinen rooli diskonttauksessa ja sen kautta lasketaan investointien nettovarallisuuden nykyarvo (NPV) sekä muut rahavirtojen arvottamis- ja päätöksentekoprosessit. Diskonttivuoksi voi tulla sekä yksittäinen projekti että koko pääomakustannus.

Käyttö ja valinta. Diskonttokorkoa käytetään määrittämään rahavirtojen nykyarvo sekä riski- ja aikakantojen huomioiminen. Yleisiä valintoja ovat yrityksen pääoman kustannuslukema, kuten WACC (weighted average cost of capital), tai riskittömän koron lisätty riskipreemiot. Laskukaava: nykyarvo on tulevien kassavirtojen summaa jaettuna (1 + r)^t, missä r on diskonttokorko ja t aikaväli. Esimerkissä CF1/(1+r)^1 + CF2/(1+r)^2 + …. Diskonttokorkoa valittaessa huomioidaan sekä raha-aika-arvon että kunkin kassavirran riskit.

Keskuspankin diskonttokorko. Diskonttikorko voi myös tarkoittaa pankkien keskuspankilta saamasta lyhytaikaisesta lainasta perittävää korkoa, eli diskonttokorkoa keskuspankin diskontto-ikkunassa. Tämä raha- ja rahapolitiikan instrumentti vaikuttaa likviditeettiin sekä yleiseen korkotasoon, ja sen käyttö vaihtelee maittain ja aikakausittain.

Rajoitteet ja tulkinta. Diskonttokoron valinta vaikuttaa olennaisesti investointien hyväksyttäviin projekteihin ja arvostuksiin. Nimellinen vs reaalinen korko, inflaatio sekä epävarmuus vaikuttavat tulkintaan. Kaavojen soveltamisessa on kiinnitettävä huomiota kassavirtojen ajoitukseen ja riskiin sekä siihen, minkä riskipreemiot on sisällytetty korkoon.