diffraktiolinsseissä

Diffraktiolinsseissä viitataan linssielementteihin, joiden toiminta perustuu valon diffraktioon. Diffraktiivinen rakenne koostuu usein säännöllisistä urista tai muotoilluista alueista, jotka muokkaavat valon vaihejakaumaa ja siten vaikuttavat fokaation saavuttamiseen. Diffraktiiviset osat voivat esiintyä yksittäisenä elementtinä tai yhdessä refraktiivisen linssin kanssa, jolloin syntyy diffraktiivis-refraktiivinen hybridi.

Periaate: Diffraktiivinen rakenne muuttaa valon kulkua vaiheittain, jolloin eri aallonpituuksissa fokaustila voidaan suunnata halutulla tavalla. Eri väreillä diffraktioteho ei ole sama, mikä aiheuttaa kromatisoitumista. Tämän vuoksi diffraktiivisia osia käytetään usein refraktiivisen linssin kanssa; hybridi mahdollistaa kromatismin vähentämisen ja kuvan laadun parantamisen.

Käyttökohteita ovat erityisesti ophthalmologiassa diffraktiiviset multifokaaliset intraokulaariset linssit, jotka parantavat sekä kauko- että lähinäköä. Teknisissä järjestelmissä diffraktiolinsseet mahdollistavat kevyemmät ja kompaktimmat kokoonpanot sekä erikoisspektritekniikat. Diffraktiivisia elementtejä tutkitaan myös arkkitehtuurin optiikassa sekä virtuaalitodellisuudessa ja erikoisvalaisimissa.

Edut: keveys, mahdollisuus suureen polttoon kompaktissa muodossa ja potentiaalinen kromatismin hallinta hybridi-arkkitehtuurien kautta. Rajoitteita ovat diffraktioilmiöiden herkkyys aallonpituudelle ja suunnanmuutoksille sekä valmistusvaatimukset, jotka voivat lisätä kustannuksia ja vaikuttaa hyötysuhteeseen.

Historiallisesti diffraktiolinssejä on tutkittu 1900-luvulta lähtien; nykyisin ne ovat vakiintuneita sekä lääketieteellisessä optiikassa että erikoisissa kuva- ja näyttötekniikoissa.