denotaatiosta

Denotaatiosta tarkoitetaan kielen ilmausten viittaamista kohteisiin maailmassa. Denotaation käsite kuvaa ilmaisujen viittaavaa osuutta: minkälaisia kohteita sana, lause tai symboli voi viitata tai millaisesta joukosta ne koostuvat. Laajuus eli extension kuvaa kaikkia niitä kohteita, joihin ilmaus viittaa; esimerkiksi yleisnimen koira denotaa kaikki koirat, kun taas yksittäinen nimi kuten Pekka denotaa kyseisen henkilön. Predikaatti tai predikaattinen lause denotaa ne olosuhteet tai olosuhteiden joukot, joiden mukaan kohteet täyttävät ehdon.

Erilaiset ilmaisut voivat sijoittua eri kohtiin denotaation hierarkiassa. Nimet yleensä viittaavat yksittäiseen, tunnistettavaan kohteeseen; yleisnimet viittaavat laajempaan joukkoon kohteita; lauseet ja lausetason ilmaisut voivat denotaa useampia kohteita riippuen niihin sisältyvistä ehdoista. Denotaation käsite on keskeinen kielitieteessä ja filosofiaan liittyvässä semantiikassa sekä mallipohjaisessa kielten tulkinnassa, jossa sanojen tai lauseiden totuus riippuu siitä, mitkä kohteet kuuluvat niiden denotaatiolle.

Denotaation ja konnotaation käsitejakauma erottaa merkityksen viittaamisen painotukset: denotaationa axeliaattinen viittaus maailmaan (mikä on viitattu), kun konnotaatiosta puhutaan mielikuvista, arvoista tai assosiaatioista, joita ilmaus herättää. Samoin intensio ja laajuus eroavat: intension kuvaa käsitteen ominaisuuksia, kun taas extension kuvaa sen todellisia kohteita.

Käytännössä denotaatiota käsitellään kielitieteessä, filosofiaan liittyvässä kieli- ja logiikkateoriassa sekä tekoälyn ja laskennan semantiikassa. Se auttaa selittämään, miten ilmaisu seuraa totuuslauseita, miten viittaukset pysyvät sellaisina eri konteksteissa ja miten merkitys muuttuu eri kielissä ja mallinnuksissa.