demokratisoitumisen

Demokratisoituminen tarkoittaa poliittisen järjestelmän kehittymistä kohti demokraattisempia periaatteita, kuten kilpailullisia vaaleja, oikeusvaltion toteutumista sekä kansalaisten perusoikeuksien ja poliittisen osallistumisen laajentumista. Sen tavoite on lisätä valtioelinten päätöksenteon läpinäkyvyyttä, vastuullisuutta ja legitimiteettiä.

Muutoksen reittejä on monenlaisia. Rauhanomaisessa liberalisaatiossa ja neuvotellussa siirtymässä voidaan avata tilaa kilpailulle, poliittiselle pluralismille ja oikeusvaltioperiaatteelle. Valtatahot voivat järjestää uusia tai reformoituja vaaleja, vahvistaa riippumattomia instituutioita sekä turvata vapaa tiedonvälitys ja kansalaisjärjestöjen toiminta. Syvempää vakiintumista edellyttää usein oikeuden ja hallinnon valvonnan sekä julkisen hallinnon vastuullisuuden vahvistaminen.

Teoreettisesti demokratisoitumista on lähestytty useilla malleilla. Modernisaatioteoriat liittävät demokratian kehittymisen taloudelliseen ja koulutukselliseen kehitykseen, kun taas siirtymä- ja diffuutioteoriat korostavat institutionaalisia prosesseja, neuvotteluja sekä normien leviämistä. Huntingtonin kolmen aallon malli on yksi tunnetuista viitekehyksistä. Arvioinnissa käytetään mittareita kuten Freedom House, Varieties of Democracy (V-Dem) ja Polity IV, jotka seuraavat vapauksia, oikeuksia sekä poliittisen järjestelmän monimuotoisuutta.

Haasteina ovat demokratian taantuma ja autoritaarisen hallinnon palautuminen, sekä populismin ja eriarvoisuuden kasvu, jotka voivat horjua demokraattisia instituutioita. Kansainväliset ja alueelliset tekijät voivat sekä vaikeuttaa että tukea siirtymää kohti demokraattisia käytäntöjä. Demokratian kehittyminen on usein pitkäaikainen, ei-lineaarinen prosessi, joka riippuu sekä sisäisistä että ulkoisista tekijöistä.