dekriminalisoinnissa

Dekriminalisoinnissa tarkoitetaan sitä, että tietyn teon rikosoikeudelliset seuraamukset poistetaan tai lievennetään siten, että teko ei johda rikosprosessiin tai rikosoikeudelliseen rangaistukseen. Sen sijaan teon hallussapitoa tai käytöstä käsitellään usein hallinnollisesti, kuten sakkoina, ohjauksena, hoitoonohjauksena tai muina ei-rikosvastaisina seuraamuksina. Dekriminalisointi ei siis välttämättä oikeuta tekoa tai säännöstä, vaan muuttaa siitä seuraavan seuraamusmenettelyn luonnetta.

Dekriminalisointi eroaa laillistamisesta (legalisoinnista). Dekriminalisoinnissa teko voidaan edelleen pitää kielteisestä, mutta rikosoikeudelliset seuraamukset poistuvat tai korvataan muulla hallinnollisella ohjauksella. Legalisaatio puolestaan sallii teon laillisen harjoittamisen ja säätelee sitä lailla, jolloin rikosmerkinnät jäävät pois kokonaan, mutta teosta tulee säädeltyä lain puitteissa. Monet järjestelmät yhdistävät dekriminalisointia lainsäädännöllisiin toimiin, jotka korvaavat rikosoikeudelliset seuraamukset terveys- tai sosiaalipalveluilla.

Yleisesti dekriminalisoinnin tarkoituksena on vähentää rikosoikeudellista repimistä, parantaa hoitoon pääsyä ja vähentää stigmaa. Sitä sovelletaan usein huumeiden käyttöön ja hallussapitoon pienissä määrissä sekä joissakin muissa käytännöissä, joissa kevyemmät seuraamukset voivat edistää yksilön hoitoa ja integraatiota yhteiskuntaan. On kuitenkin olennaista, että dekriminalisointi toteutetaan selkein rajoituksin ja asianmukaisin palveluilla, jotta esimerkiksi riskikäyttäjiä ei jätetä ilman tukea. Jokerilmaisuja tai yleisiä oletuksia ei tulisi tehdä; vaikutukset vaihtelevat kontekstin ja toteutustavan mukaan. Dekriminalisointi on siis muun muassa politiikan, oikeusjärjestyksen ja terveydenhuollon yhteistoiminnan ilmentymä.