dekriminalisointia

Dekriminalisointi tarkoittaa oikeudellisen politiikan muotoa, jossa tietyn teon rangaistavuus poistetaan rikosoikeudellisesta vastuunalaisuudesta. Teko voi silti olla säädelty tai johtaa hallinnollisiin seuraamuksiin, kuten sakkoihin tai hoitoon ohjauksiin. Dekriminalisointi ei siis tee teosta laillista, vaan muuttaa rikosoikeudelliset seuraamukset toisiksi.

Usein dekriminalisoinnin tarkoituksena on suuntaa resursseja terveyden- ja haittojen vähentämiseen sen sijaan, että rikokset saisivat rangaistuksen. Tyypillisiä malleja ovat pienimuotoisen käytön tai hallussapidon rangaistavuuden poistaminen rikosvastuun piiristä sekä siirtyminen hallinnollisiin seuraamuksiin, valvontaan tai pakolliseen hoitoon.

Dekriminalisointi eroaa legalisoinnista: se ei yleensä anna teolle laillista hyväksyntää, vaan tavoite on ehkäisy, hoito ja haittojen vähentäminen. Yleisiä kohteita ovat huumeiden käyttö ja muita riippuvuuksia tukevat politiikat; esimerkkinä Portugalin vuonna 2001 toteutettu henkilökohtaisen käytön dekriminalisointi ja hoitoon suuntautuva lähestymistapa.

Keskusteluissa huomioidaan sekä etuja että riskejä: se voi vähentää stigmaa ja oikeudellisen järjestelmän kuormitusta, mutta ei välttämättä poista haittoja tai ehkäisevän politiikan riittäviä tuloksia. Dekriminalisointia sovelletaan usein harm-reduction -periaatteiden mukaisesti.

Monet maat Euroopassa ja muualla maailmassa tarkastelevat dekriminalisointia osana kokonaisuutta, jossa rikosvastuut vähennetään ja terveyspalvelut sekä sosiaalinen tuki korostuvat.