degranuloituvat

Degranuloituminen, usein kutsuttu degranulaatioksi, on prosessi, jossa tietyt solut vapauttavat granuleissaan varastoituneet aineet eksosytoinnin kautta. Tämä tapahtuu pääasiassa mastsoluissa ja basofiileissa, mutta sitä esiintyy myös neutrofiileissä, eosinofiileissä sekä joissain sytotoksisissa T- ja NK-soluissa. Vapautuneet aineet voivat olla histamiinia ja muita välittäjäaineita sekä entsyymejä ja proteoglykaaneja; NK- ja T-soluissa granulaatio vapauttaa perforiinia ja granzymien kaltaisia molekyylejä, joita käytetään kohdesolujen tuhoutumiseen.

Sääteleminen ja mekanismi: Degranulaatio on yleensä Ca2+-riippuvaista eksosytoosia, jossa granulerakkulat fuusioituvat solukalvoon SNARE-proteiinien avulla ja sisällöt vapautuvat ympäristöön. Käynnistäviä signaaleja voivat olla IgE:n ristikkäisaktivoituminen mastsolujen ja basofiilien FcεRI-reseptoreilla, patogeenit sekä komplementin komponentit kuten C3a ja C5a. Tapahtuman säätely sekä vapautuvan sisällön laatu määräävät vasteen koostumuksen ja vaikutukset.

Merkitys ja kliiniset näkökohdat: Degranulaatio on keskeinen mekanismi allergisissa reaktioissa, kuten astmassa ja urtikaria, sekä osin parasiittivastauksissa ja soluvälitteisessä immuunivasteessa. Vapautuneet aineet voivat lisätä kudosten läpäisevyyttä, aiheuttaa verisuonten laajenemista ja houkutella muita immuunosoluja. Tutkimuksessa degranulaation mittaaminen histamiinin, tryptaasin tai muiden markerien perusteella on tärkeä diagnostinen ja terapeuttinen kohde.