neutrofiileissä

Neutrofiilit ovat veren valkosoluja ja kehon nopeimmin reagoivia immuunipuolustuksen soluryhmiä. Ne muodostuvat luuytimen kantasoluista ja pääsevät nopeasti tulehduspaikalle kemotaktisesti. Verenkierrossa niitä pidetään suurimpana valkosolujen ryhmänä; niiden määrä ja aktiivisuus muuttuvat infektion ja inflammaation mukaan. Elinaikansa veressä on lyhyt, usein muutaman tunnin, ja kudoksiin siirtymisen jälkeen ne voivat pysyä paikallisesti päivän-parin.

Neutrofiilit auttavat torjumaan mikrobeja useilla keinoilla: fagosytoimalla bakteereja ja muita mikro-organismeja sekä vapauttamalla antimikrobisia aineita. Ne voivat vastaanottaa ja hajottaa patogeeneja sekä tuottaa reaktiivisia happiradikaaleja NADPH-oksidaasin avulla. Lisäksi ne erittävät myeloperoksidaasia ja muita entsyymejä. Viime vuosina on korostettu myös NET-ien eli neutrofiilisten ulosverkkojen roolia: ne vangitsevat ja tappavat mikrobeja ulkokudoksessa.

Neutrofiileillä on useita granulaatiotyyppejä: azurofiiliset (primaariset) granulaatit, sekundaariset (spesifiset) ja tertiaariset granulaatit. Näiden granuloiden sisällöt, kuten myeloperoksidaasi, defensinit, lysozymi ja lactoferriin, auttavat mikrobien tuhoamisessa sekä solun omassa kilpitoiminnassa. Granulaatio ja degranulaatio tapahtuvat fagosyyttisen aktivoitumisen yhteydessä, ja ne liittyvät sekä suoraan mikrobien tappamiseen että tulehduksen säätelyyn.

Kliinisessä mielessä neutrofiilit ovat keskeisiä tulehduksen ja tartuntatautien vastaisessa puolustuksessa. Neutropenia vähentää infektiokeskustelun vastustuskykyä, neutrofiilia voi osoittaa akuutin tulehduksen. Harvinaisia perinnöllisiä tai omia sairauksia voivat olla neutrofiilitoiminnan häiriöt ja neutrofiilirakenteiden ongelmat. Verenkuva ja toimintakyvyn arviointi voivat olla keskeisiäinfektioiden diagnostiikassa ja seurannassa.