granulaatio

Granulaatio, suomeksi granulaatio, on prosessi, jossa suuremmat, rakeiksi tai jyväsiksi muodostuneet osat muuttuvat pienemmiksi rakeiksi. Termiä käytetään useilla tieteenaloilla kuvaamaan vastaavia ilmiöitä, kuten lääketieteessä, farmasiassa, elintarviketeollisuudessa, materiaalitieteessä ja geologiassa.

Lääketieteessä ja farmasiassa granulaatio viittaa namin leviävän rakeiden muodostamiseen, mikä parantaa jauhemaisien aineiden virtaavuutta, sekoittuvuutta ja puristettavuutta tablettien valmistuksessa. Yleisiä menetelmiä ovat märkägranulaatio ja kuiva granulaatio. Vaiheet voivat sisältää esikäsittelyn ja sekoituksen, sideaineen lisäyksen, rakeituksen, kuivauksen sekä lopullisen jauhamisen ja seulonnan sekä sekoituksen. Käytettyjä laitteita ovat suurtenopeussekoittimet, rakeauslaitteet kuten panogranulaattorit tai fluid bed -laitteet sekä kuivaimet. Tavoitteena on hallita rakeiden koko ja kosteuspitoisuus sekä varmistaa toistettava laatu.

Biologiassa granulaatio viittaa haavakudoksen muodostumiseen paranemisen aikana. Granulaatiokudos koostuu uusista verisuonista, tulehdussoluista ja sidekudoksesta, ja se täyttää haavan tilan sekä tukee limiä paranemisprosessia. Liiallinen granulaatio voi johtaa komplikaatioihin kuten proud flesh -ilmiöön.

Muita sovelluksia ovat granulometria ja rakeiden tuotanto materiaalitieteessä sekä geologiassa, joissa rakeiden koko ja jakautuminen vaikuttavat materiaalin käyttäytymiseen ja ominaisuuksiin. Etymologisesti granulaatio tulee latinankielisestä granulus-sanasta, joka tarkoittaa pientä jyvää.