dataviestinnän

Dataviestintä on tiedon siirtämistä kahden tai useamman laitteen välillä signaalien avulla. Sen tavoitteena on mahdollistaa luotettava tiedonsiirto sekä paikallisissa että laajemmissa verkoissa, riippumatta käytetystä mediamuodosta tai etäisyydestä. Dataviestintä kattaa sekä langattomat että langalliset yhteydet sekä digitaalisen että analogisen tiedonsiirron.

Keskeisiä käsitteitä ovat lähettäjä ja vastaanottaja, viestintäkanava (media), signaalit ja koodaus sekä vastaanottoon liittyvät protokollat. Tiedonsiirtokinynkyä kuvataan kaistanleveydellä ja viiveellä. Siirto voi olla simplex, half-duplex tai full-duplex. Protokollat määrittelevät, miten data suoritetaan, tarkistetaan virheitä ja miten lähetys sovitaan sekä hallitaan.

Teknisesti dataviestintä käyttää erilaisia koodaustapoja ja moduulointeja, jotta signaali voidaan siirtää tehokkaasti ja luotettavasti. Digitaalissa siirrossa tiedon yksiköt ovat bitit, ja käytetään koodauksia sekä virheentunnistusta (esimerkiksi CRC) ja virheenkorjausta (ARQ tai FEC). Multiplexing-tekniikat, kuten aikajakoinen multiplexointi (TDM) tai taajuusjakoinen multiplexointi (FDM), mahdollistavat useiden yhteyksien samanaikaisen siirron yhdellä kanavalla.

Siirtomediat ja arkkitehtuurit jakautuvat guided- eli ohjattuihin kuitu- ja kuparikaapeleisiin sekä unguided- eli ohjaamattomiin radio-, infrapunä ja mikroaaltosignaaleihin. Esimerkkejä sovelluksista ovat Ethernet (IEEE 802.3) ja langattomat verkot (kuten Wi-Fi, IEEE 802.11). Dataviestintä muodostaa perustan nykyaikaiselle tietoliikenteelle sekä Internetille.

---