dataomistusoikeuksien

Dataomistusoikeuksien käsite viittaa siihen, kuka saa hallita, käyttää ja määrätä datasta sekä siihen liittyvistä oikeuksista. Data voi muodostua yksittäisistä tosiasioista, tilastoista tai laajemmasta kokoelmasta. Oikeudellisesti dataomistusoikeudet ja aineettomat oikeudet, kuten tekijänoikeudet tai tietokantaoikeudet, voivat olla erillisiä: omistus ei automaattisesti anna oikeutta kopioida tai julkaista dataa.

Henkilötietoihin liittyvät säännökset vaikuttavat datan omistuskysymyksiin erityisesti, kun data koskee yksittäisiä ihmisiä. EU:n yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) määrää, että henkilötiedot ovat rekisteröidyn omistamia oikeuksineen lainmukaisilla käsittelyperusteilla. Rekisterinpitäjä tai käsittelijä vastaa käsittelystä, ja rekisteröidyllä on oikeus pääsyyn, oikaisuun, poistamiseen, käsittelyn rajoittamiseen sekä siirtämiseen. Henkilötietojen osalta omistus ja perusoikeudet voivat rajoittaa datan jakamista ja kaupallista hyödyntämistä.

Yritykset ja muu organisaatio voivat omistaa dataa, joka syntyy niiden palvelujen käytöstä, tutkimuksesta tai keruusta. Sopimukset ja käyttöehdot voivat siirtää omistusoikeuksia asiakkaalle tai määrittää, miten dataa saa käyttää. Data governance -infrastruktuuri, mukaan lukien datan laatu, pääsyoikeudet ja elinkaaren hallinta, on keskeistä datan hallinnan ja arvon maksimoinnin kannalta.

Tieto- ja immateriaalioikeudet komppaavat toisiaan. Tekijänoikeudet ja tietokantaoikeudet voivat suojata dataa tai sen kokoelmia, liikesalaisuudet suojaavat luottamuksellista dataa, ja avoimen datan lisenssit mahdollistavat datan vapaan käytön tietyin ehdoin. Globaalisti lainsäädäntö sekä sopimukset ohjaavat dataomistusoikeuksien käyttöä ja siirtämistä. Suomessa omistajuus ja käyttö ratkaistaan usein sopimuksin, kun taas henkilötiedot ovat aina rekisteröidyn omistuksessa käsittelyyn liittyvin oikeuksin.