chartertoimintaa

Chartertoiminta tarkoittaa tilausperusteista ajoneuvon käyttöä, jossa asiakas saa yksityisessä käytössä olevan ajoneuvon tietyn matkan, aikajakson tai reitin. Tämä voi koskea lentokoneita, laivoja, linja-autoja tai purje- ja moottoriveneitä. Chartereissa yleensä koko ajoneuvo tai sen kapasiteetti varataan asiakkaan käyttöön, eikä kyse ole yleisölle avoimesta aikataulusta.

Toiminnan tyypit jakavat pääosin ilmastrategian ilmapalvelut (air charters), mercharterit (sea charters) sekä maantiekuljetusten charterit (bus charters). Lisäksi erottavat esimerkiksi purje- tai moottorivenecharterit sekä rahticharterit. Näillä kaikilla on yhteistä, että ajoneuvo ja sen kapasiteetti varataan yksityiseen käyttöön.

Sopimuksellinen perusta: charter-sopimus määrittelee reitin tai kohteen, keston, hinnan ja peruutusehdot sekä vastuut turvallisuudesta, vakuutuksista ja mahdollisista lisäpalveluista. Lisäksi se käsittelee miehistön ja ylläpidon järjestämisen sekä mahdolliset muutokset lennon tai matkan aikana. Toiminnan tehokkuus riippuu sekä operatiivisista että taloudellisista tekijöistä, kuten polttoainekustannuksista, saatavuudesta ja aikataulupäätöksistä.

Regulaatio: toiminta on säänneltyä ja usein vaatii viranomaishyväksyntää sekä lisenssejä sekä noudattaa alakohtaisia turvallisuus- ja toimintastandardeja. Esimerkiksi ilmaliikenteessä vaaditaan asianmukainen operoiva lupa (AOC) ja noudatetaan EASA- tai kansallisia säädöksiä; meriliikenteessä sovelletaan SOLAS-kokonaisuuksia ja kansainvälisiä merenkulkuvaatimuksia sekä kuljetus- ja vakuutuslakeja.

Merkitys ja kehitys: chartertoiminta on tärkeä osa matkailu-, rahti- ja tapahtumasektoreita, tarjoten joustavuutta ja räätälöityä palvelua sekä sopeutuen markkinatilanteisiin, sesonki- ja kapasiteettivaihteluihin sekä ympäristövaatimuksiin ja digitalisaation tuomiin varauskanaviin.