binääriportabiliteetin

Binääriportabiliteetti on ohjelmistokehityksen käsite, joka kuvaa kykyä ajaa ohjelman käännettyä binäärikoodia eri käyttöjärjestelmissä, laitteistoalustoilla tai jopa eri ohjelmistoympäristöissä ilman, että ohjelma täytyy kääntää uudelleen jokaiselle alustalle. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että ohjelman suoritettava tiedosto on yhteensopiva useiden eri ympäristöjen kanssa.

Tämä saavutetaan yleensä käyttämällä standardoituja rajapintoja ja abstraktioita, jotka piilottavat taustalla olevan alustan yksityiskohdat. Esimerkiksi Java-ohjelmat ovat tunnettuja binääriportabiliteetistaan Java Virtual Machinen (JVM) avulla. Kun Java-koodi on käännetty tavukoodiksi, se voi ajaa millä tahansa alustalla, jolla on yhteensopiva JVM-toteutus. Samankaltaisia periaatteita käytetään myös virtuaalikoneissa ja konttiteknologioissa, kuten Dockerissa, jotka tarjoavat yhtenäisen suoritusympäristön riippumatta isäntäjärjestelmästä.

Binääriportabiliteetin edut ovat merkittäviä. Se vähentää kehityskustannuksia, koska ohjelmaa ei tarvitse kääntää erikseen jokaiselle kohdealustalle. Se myös parantaa ohjelman levitettävyyttä ja käyttöönottoa, koska loppukäyttäjien tarvitsee vain ladata yksi suoritettava tiedosto. Toisaalta täydellisen binääriportabiliteetin saavuttaminen voi olla haastavaa, ja joissakin tapauksissa kompromisseja on tehtävä suorituskyvyn tai alustakohtaisten ominaisuuksien hyödyntämisen suhteen.