bilirubiiniksi

Bilirubiiniksi on keltainen pigmentti, joka syntyy hemin hajoamisesta, kuten punasolujen vanhenemisesta. Alkuvaiheessa muodostuu epäkonjugoitunut bilirubiini, joka on lipofiilinen ja sitoutuu albumiiniin verenkierrossa kuljettamiseen. Tämä bilirubiini ei ole vesiliukoinen, ja se siten kulkee maksaan ennen konjugointia.

Maksassa bilirubiini konjugoituu glukuronihapolla UDP-glukuronosyltransferaasin (UGT1A1) toimesta muodostaen bilirubiinidiglukuronidia, joka on vesiliukoinen. Konjugoitunut bilirubiini erittyy sappin mukana suolistoon. Suolistobakteerit voivat muuttaa sen takaisin epäkonjugoituneeksi urobilinogeeniksi; suurin osa urobilinogeenista hapetuu edelleen stercobiliniksi, joka antaa ulosteen värin. Pieni osa imeytyy takaisin verenkiertoon ja erittyy munuaisten kautta virtsaan.

Hyperbilirubineemian taustalla ovat yleisesti kolme mekanismia: lisääntynyt bilirubiinin tuotanto (esimerkiksi hemolyyttinen liika), heikentynyt maksan konjugointikyky (kuten Gilbertin syndrooma tai maksasairaudet) sekä sappiteiden tukos tai kolestaasi. Jauhon eli ikteruksen diagnosoinnissa mitataan sekä kokonaisbilirubiinia että suoraa (konjugoitunutta) bilirubiinia; näiden suhteet auttavat erottamaan syitä. Aikuisilla viitearvot ovat noin 0,3–1,2 mg/dl (5–20 μmol/l). Vastasyntyneillä fysiologinen keltaisuus on yleinen ennen UGT1A1-aktiivisuuden kehittymistä.

Bilirubiiniksi on suomen kielen translatiivimuoto sanasta bilirubiini; sitä käytetään kuvaamaan tilaa, jossa bilirubiini muodostuu tai muuttuu.